Tyhjennyspiste Joskus vain on pakko päästä vähän avautumaan.

Voiko lapsen sukupuolen muuttaa vaatteiden avulla?

Luin pari päivää sitten somessa levinneen jutun jossa äiti avautui poikansa vaate- ja harrastusmieltymyksistä ja siitä millaisen vastaanoton ne ovat saaneet. Olen pari päivää lukenut ihmisten mielipiteitä asiaan, nyt lukaisin jutusta kirjoitetun artikkelin ja päätin sitten itsekin avata sanaisen arkkuni asiaan liittyen.

Jos annat poikasi pukeutua pinkkiin, ei hänestä tule homo, ensinnäkään siksi että homoksi ei muututa vaan homoksi synnytään ja toiseksi siksi että eivät kaikki homot automaattisesti pukeudu pinkkiin. Oikeastaan sen luulisi olevan jokaiselle aikuiselle ihmiselle päivänselvää ettei vaatteiden väritys tai malli muuta sitä mikä olet sisimmässäsi. Kun ihminen on tarpeeksi itsevarma ja tuntee itsensä, ei vaatteiden väritys tai lelun muotoilu muuta hänen maskuliinisuuttaan tai feminiinisyyttään suuntaan tai toiseen. Ei mies ole yhtään sen vähemmän mies vaikka hänellä olisi mitä päällä eikä traktoreilla leikkivä tyttö muutu leikkien takia rekkalesboksi. Ainoa miten vanhemmat voivat lapseen vaikuttaa on se, kuinka suurella ylpeydellä lapsi itsensä kantaa ja kuinka itsevarma hän on, hyväksyykö hän itsensä sellaisena kuin hän on, vai aloitetaanko hänen minuutensa musertaminen jo pienenä kertomalla että se millaisista vaatteista ja leluista hän pitää on väärin ja sitä on hävettävä.

Itse en lapsena suostunut laittamaan mekkoa kuin pakon alla ja itkun kanssa, leikin poikien kanssa rajuja leikkejä, olin fanaattinen dinosaurusfani, tykkäsin autoista ja petyin joka kerta kun sain nuken tai "tyttömäisiä" vaatteita lahjaksi, ainoat ns. tyttöjen värit joista pidin, oli violetti ja punainen, lempivärini oli kuitenkin musta. Tänä päivänä olen naimisissa miehen kanssa, naimisiin menin häämekossa en housupuvussa, kuvailen itseni heteroksi, pidän edelleen dinosauruksista ja autoista mutta kaapistani löytyy myös mekkoja jotka kyllä aika harvoin päälleni päätyvät mutta joista jokaisen olen ostanut omasta halustani. Olen tällainen koska itse haluan, en siksi että joku olisi valanut minut väkisin tiettyyn muottiin. En muuttunut rekkalesboksi vaikka minun annettiinkin olla oma itseni ihan pienestä asti. Ihan yhtälailla ihastuin naapurin poikiin kuin muutkin tytöt vaikka poikien kanssa leikinkin niin pitkään kuin mahdollista. Itseasiassa olin niin ylpeä omasta itsestäni että koulussa kiusaajien jutut meni kuuroille korville ja lesbohuhuille yms. jaksoin aina nauraa. Vaikka minun "erilaisuuteni" osoitettiin minulle varsin selvästi ihan pienestä asti, pääsin silti helpolla koska olen tyttö.

Naisille poikkeaminen sukupuoliroolista on hyväksyttävämpää kuin miehelle, mikä jaksaa tympäistä minua aina kun asiaan törmään. Minä olin poikatyttö, sellaisen nimikkeen sain ja sitä nimikettä kuulee vieläkin ja itseasiassa sillä nimikkeellä saatan itsekin itseäni kuvailla, mutta miehille ei tällaista nimikettä ole. Miehet on miehiä tai sitten he ovat jotain muuta. Ei ole olemassa nimikettä pojalle joka on "ihan tavallinen poika" mutta tykkää tanssimisesta ja vaaleanpunaisesta. Nimikettä ei ole varmaan siksi koska sellaisia miehiä ei ole, ei ainakaan julkisesti. Nukeista haavelleita ja salaa "tyttöjen väreistä" tykänneitä entisiä poikia, nykyisiä miehiä on varmasti maailma pullollaan, heille ei vain ole sijaa vieläkään tässä yhteiskunnassa. Tulee mieleen väkisin se, kuinka vaikeaa oma elämäni olisi varmasti ollut jos olisinkin ollut poika ja halunnut ylleni prinsessamekon ja lahjaksi barbien.. Itse saan kuitenkin vieläkin olla niin poikamainen kuin haluan enkä saa kadulla sen kummemmin huomiota kuin kuka tahansa muukaan, jostakin syystä nainen miesten housuissa ei kiinnitä niin paljoa huomiota kuin mies naisten housuissa..


Paine pienelle pojalle kasvaa raavaaksi heteromieheksi on järkyttävän suuri tässä yhteiskunnassa. Miehen rooli on hyvin selväksi valettu ja polku jokaiselle pienelle pojalle valmiiksi tehty, jos siitä rohkenee poiketa, valitsee rankan tien. Ymmärrän hyvin miksi hyvin harvat sille tielle lähtee. Se syy miksi yhteiskuntamme on näin suuren taakan miehillemme ja pojillemme luonut, varmasti vaihtelee riippuen keneltä kysyy. Miksi elämme maailmassa jossa tietyn värinen vaate pojan päällä leimaa hänet erilaiseksi kuin muut pojat? Miksi poikien leikkiminen tyttöjen leluilla on niin vaaraksi hänen minuudelleen? Se, että pienelle lapselle opetetaan alusta lähtien että tietynlaisilla leluilla leikkiminen on väärin, antaa hänelle kuvan että vaikka kuinka varma hän olisi omasta itsestään, niinkin pieni asia kuin "väärillä" leluilla leikkiminen tai "vääränväristen" vaatteiden pukeminen voi muuttaa hänen joksikin muuksi. Siinä on varmasti pieni mieli hämillään. Voiko sellaisesta lapsesta mitenkään kasvaa tasapainoinen aikuinen?

Ei siinä ole minusta mitään väärää että lapset puetaan tiettyyn väriin, helpottaahan se huomattavasti lasten sukupuolen tunnistamista silloin kun se on tarpeen. Enkä usko että se lasta vahingoittaa mitenkään että hän ensimmäiset vuodet saa sen hetkisiä "sukupuolelle sopivia" lahjoja. Mutta siinä vaiheessa kun lapsi ihan itse tahtoisi sinisen paidan sijasta vaaleanpunaisen, on minusta vanhemmalta todella väärin kieltää se vain siksi koska vaaleanpunainen ei ole poikien väri. Kun lapsi itse alkaa osoittaa kiinnostusta tiettyihin asioihin ei hänen pitäisi joutua kärsimään siitä häpeää. Koska häpeä on varmasti se, mitä se pieni poika siellä sisimmässään tuntee kun kiinnostus nukkeja kohtaan on suurempi kuin autoja mutta vanhemmat kieltävät häneltä ehdottomasti tyttöjen leluilla leikkimisen. Ei se kiinnostus kieltämällä lähde eikä lempiväri muutu vanhempia miellyttävämmäksi vaikka lapsi olisikin kuuliainen vanhemmilleen eikä enää osoittaisi näitä väärälle sukupuolelle kuuluvia piirteitä. Lapsilla on järkyttävät määrät opeteltavaa ja he imevät tietoa joka päivä pieneen mieleensä. Heidän on opittava yhteiskunnan säännöt ja lapsen kasvattajat ovat niitä jotka määrävät mitä sääntöjä lapselle painotetaan. En usko että kenenkään lapsen mielenterveys kaipaa sukupuolirooleja sekoittamaan jo valmiiksi tietoa täynnä olevaa päätä, sukupuoliroolit kun ei ole mitenkään kiveen painettuja. Nainen ja mies ovat erilaisia fyysisesti mutta heidän ei tarvitse olla erilaisia millään muulla alueella, elleivät vanhemmat halua toisin opettaa.

Lasten pitäisi antaa olla lapsia niin kauan kuin vain mahdollista, sukupuoliroolilla ei pitäisi olla leikeissä ja pukeutumisessa mitään merkitystä missään vaiheessa elämää. Autoista pitävän naisen tai vaaleanpunaiseen pukeutuvan miehen ei pitäisi joutua häpeämään itseään. Tottakai olisi kaikille helpompaa jos me kaikki olisimme tismalleen samanlaisia ja sopisimme meille valmiiksi valettuihin muotteihin, silloin säästyisimme paljolta mielipahalta kaikki mutta kahta samanlaista ei kuitenkaan ole, ellei ole identtinen kaksonen.
Paine lapsen muottiin saamiseksi varmasti tulee siitä että vanhemmat joko pelkäävät että heidän lastaan aletaan kiusaamaan ja että heidän lapsensa elämästä tulee tuhottoman vaikeaa tai sitten he ovat asian kanssa OK mutta heitä varoitellaan siitä että lasta aletaan kiusaamaan ja paineen alla vanhemmat sitten sortuvat. Me eletään kuitenkin sellaisessa yhteiskunnassa jossa kukaan ei ole tismalleen samanlainen ja jokaista erilaista kiusataan. Toisin sanoen jos lapsesi ei ole kiusaaja, hän on todennäköisesti kiusattu (hän voi olla myös molempia) tai sitten hän on niin näkymätön ettei häntä huomata hyvässä tai pahassa, hän on silloin täysin ulkopuolinen. Joka tapauksessa lasten maailma voi olla hyvin julma ja harva välttyy kiusaamiselta täysin. Lapsen vanhempien ja muiden läheisten aikuisten tehtävä on näyttää lapselle että hän saa olla täysin oma itsensä eikä siinä ole mitään väärää. Heidän tehtävänsä on kasvattaa hänen itseluottamuksensa sellaiselle tasolle että hän toivottavasti kestää sen tulevan kiusaamisen, oli hänen erilaisuutensa millaista hyvänsä. Kiusaamiselta he eivät voi lasta suojata muulla keinolla kuin tukemalla lasta tai täysin eristämällä hänet muiden lasten seurasta.

Kiusattu, itsevarma, rehellisesti erilainen lapsi on varmasti vahvempi kuin kiusattu, muottiin painettu, erilaisuuttaan häpeävä lapsi. Miten lapsi voisi olla ylpeä itsestään ja vahva muiden edessä jos hänen kasvattajansa ovat jo kertoneet hänelle teoillaan että hänessä on jotain väärää kieltämällä häntä toteuttamasta itseään haluamallaan tavalla? Kun lapsella on aikuisten tuki takanaan ei lasten haukut tunnu niin pahalta koska lapsikin tietää että aikuiset on aina fiksumpia kuin lapset. Se mikä on pahinta, on kiusaaminen aikuisten suunnalta ja varsinkin omien vanhempien. Jos lapset kypsymättömyyttään kiusaavat toista lasta, on se jotenkin ymmärrettävää mutta kun aikuinen lähtee tavalla tai toisella kiusaamiseen mukaan, vaaditaan kyllä lapselta aika rautaista itsetuntoa että hän siitä selviää särkymättä. Aikuiset näyttävät esimerkin jonka mukaan tulevaisuuden aikuiset kasvaa ja aikuisten pitäisi olla niitä joihin lasten pitäisi pystyä luottamaan ja joita pienten pitäisi ihailla. Siinäpä jokainen sitten itse miettii haluaako olla se, joka on pienen esikuvana ja tukena rakentamassa hyvän vahvan itsetunnon omaavaa aikuista vai se, joka murentaa hänen itsetuntonsa ja edistää hänen kasvamistaan rikkinäiseksi aikuiseksi vain siksi koska vain pojat pukeutuu siniseen ja vain tytöt leikkii nukeilla.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Markku Lehtinen

Huvittava toi heitto, että homoksi ei voi muuttua: miten vastaat siihen, että löytyy ihmisiä jotka saattavat esim yht'äkkiä löytää sisäisen lesbonsa kuten esim julkisuudessa olleet naisnäyttetteljåt haapkylä ja hämäläinen. Ei ole myöskään erikoista että seksiä harrastetaan sekä naisten että miesten kanssa ja jotkut homot ovatkin rakastuneet naiseen. Eli toi näkemys siitä, että homous olisi kiveenhakattu synnynnäinen ominaisuus, on täyttä hölynpölyä koska ihmisen psyyke on arvaamaton.
On täysin vastuutonta kertoa esim nuorille, että seksuaalisuus ei voisi muuttua

Ei musta muutu valkoiseksi näillä seta-hörhöilyillä

Jos vihreät saisivat päättää, lapset syntyisivät sukupuolineutraaleina.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Et sitten, Markku, ole kuullut biseksuaaleista, Haapkylän ja Hämäläisen suhteen.

Käyttäjän HennaKuivila kuva
Henna Kuivila

Niin, se biseksuaalisuus on asia erikseen tai sitten kyse ei ole siitä laisinkaan vaan ihmisparasta joka on lapsuudestaan asti taistellut omaa itseään vastaan, taistellut homouttaan vastaan, yrittänyt elää normien mukaisesti ettei vain olisi erilainen ja sitten jossakin vaiheessa tulee loppu vastaan ja ihminen päättää ettei valehtele enää. On myös olemassa sellaisia ihmisiä jotka eivät rakastu sukupuoleen vaan ihmiseen. Hetero on hetero ja homo on homo mutta siinä välissä ja ympärillä on todella paljon kaikkea ihan muuta. Se on kuitenkin varma että vaatteiden väri ei ole se joka ihmisen seksuaalisen suuntautumisen määrää.

Käyttäjän JuhoRimpelinen kuva
Juho Rimpeläinen

Siinä olet oikeassa ettei ihmisen seksuaalisuus ole kovin yksinkertainen ilmiö, ja tietyissä tapauksissa seksuaaliset mieltymykset voivat muuttua hyvinkin dramaattisesti. Näin ei kuitenkaan aina ole, eikä asia ole suoraan henkilön itsensä päätettävissä.

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax

Tämän pohdiskelun kohteena olevasta Lenni-pojasta kuulin jo kuukausia sitten, kun hän oli ilmestynyt ostamaan äitinsä kanssa valkoisia taitoluistimia, jotta pääsisi haaveensa pariin luistelukouluun. Pojan mielenkiinto pinkkiä ja glitteriä kohtaan oli ollut aitoa ja käsinkosketeltavaa, mutta palvelutuokion helmi oli kuitenkin pojan äiti. Äitin tapa olla läsnä pojan kanssa oli ollut maailman luontevin, pienintäkään oiretta sukupuoliristiriidasta ei ollut esiintynyt. Lennin peruspilarit ovat siis kunnossa, kun hänellä on ymmärtävät vanhemmat.

Mutta mitä voi sanoa niistä ihmisistä, jotka pilkkaavat halleilla neitimäistä poikaa. No sen ainakin, että he ovat yhteiskunnan pohjasakkaa. Ensiksikin asia ei heille kuulu yhtään mitenkään ja toiseksi, tuollainen "heittely" tuo väistämättä ajatuksen kommentoijan omasta sukupuoli-identiteetin ristiriidasta. Lennissä on enemmän miestä kuin jonkun kiekkojunnun isässä!

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Pojalle olisi pitänyt ostaa mustat taitoluistimet, kuten lajin normistoon kuuluu. Ja muutenkin taitoluistelussa miesten ja naisten roolitukset ovat aika selkeät minkä takia laji saattaa olla vaikea tyttöpojille. Sitä en ymmärrä, että jos poikaa kiinnostaa tyttöjen jutut, niin miksi poikaa tuetaan käyttäytymään yhteiskunnan normiston vastaisesti. Tästä aiheutuu vain ylimääräisiä ongelmia. Eikö olisi järkevämpää opettaa poikaa sovittamaan kiinnostuksensa vallitseviin oloihin.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Itselläni oli hokkarit. Ei mua kiinnostanut piruettien teko jäällä vaan jääkiekko poikien kanssa.

Itsekkin olin poikatyttö, valitsin ammatikseni myös miesvaltaisen alan. Puoliso ainakin kiittää kun osaan tehdä kotona ns miestenkin töitä enkä ole joka asiaan kinumassa miehekästä apua.

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax

Missään säännöissä kun ei sanota, että pojalle kuuluu mustat taitoluistimet. Ja minkäs teet, kun poika ei halua mustia luistimia. Hän oli tullut liikkeeseen ostamaan nimenomaan valkoiset luistimet, ei mustia, ja hän oli tehnyt tämän asian selkeästi tiettäväksi!

Poikaa tuetaan elämään omana itsenään. Yhteiskunnan normisto muuttuu, kun sitä aktiivisesti muutetaan. Tosin on olemassa normistoidiootteja, joita ei paranna mikään muu kuin kahden metrin multakerros ruumiin päällä. Mutta heihin ei kannata aikaansa hukata.

Käyttäjän MaaritLammasniemi kuva
Maarit Lammasniemi Vastaus kommenttiin #6

Viisautta on tajuta, ettei voi muuttaa ympäristöään. Ainoa mitä on valta muuttaa, on itseään. Tarkoitan, etten voi muuttaa jokaista naapuria, en jokaista koulutoveria, jokaista kauppojen asiakasta tai ohikulkijaa. Jos tahtoo olla rauhassa, kuulematta ikäviä asioita, on parasta käyttäytyä turhaa huomiota herättämättä. Ja tätä ei muuta edes itkupotkuraivarit. Minusta äiti tuossa jättää lapsen vastuulle ymmärtää miten kiusatuksi päädytään, eikä varjele lastaan. Tosi ajattelematon kuplaeläjä. Kaukana realismista.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #23

Höpö höpö. Yhtä hyvin voisit syyttää kierosilmäisen lapsen äitiä siitä että päästää lapsensa ulos koska ulkona voi olla joku joka kiusaa. Tai köyhien pitäisi ostaa lpsille merkkivaatteet mielummin kuin terveellistä ruokaa kun molempiin ei rahat riitä.

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax

http://static.isu.org/media/165218/2014-special-re...

Tuolta löytyy Kansainväliset Taitoluisteluliiton sääntökirja, jossa luistinten väristä ei kerrota mitään. Muutenkin pojat valkoisissa luistimissa ovat ihan tuttu näky. Kenties ne ovat jääneet pieniksi isosiskolta tai sitten ne on ostettu valkoisina, koska valkoiset luistimet on helpompi myydä edelleen eteenpäin.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu Vastaus kommenttiin #7

OK, luulin, että mustat pakolliset, kun en muista miehillä muunvärisiä nähneeni.

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax Vastaus kommenttiin #8

Itse asiassa se oli minullekin yllätys, kun etsin ja etsin vaan en löytänyt! Housuttomuudesta miehille napsahtaa yhden pisteen vähennys.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu Vastaus kommenttiin #9

Päädyimme lopulta tulkitsemaan asiaa normien avulla. Urheilun lajikohtaiset kansainväliset normit menevät kansallisten normien ja tapojen edelle. Jopa muslimit ovat joutuneet kehittämään urheilu-jihabin, jotta mm. taekwondon lajikohtaiset vaatimukset täyttyvät http://fi.muslimvillage.com/2011/05/16/10187/sport...

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax Vastaus kommenttiin #10

Tavallaan juu! Mutta usein normistosta jää puolet lukematta. Miehelle kuuluvat kilpailuasuun housut, mutta entäs sitten jos sääntöä rikkoo - yksi miinuspiste. Se kuittaantuu sillä, kun pysyy pystyssä kaatumisen sijasta tai tekee pikkaisen vaikeamman askelsarjan jäällä.

Tällä Lennillä on taatusti harjoitteluinto tapissa valkoisisilla luistimilla ja pakotettuna mustiin se voisi johtaa koko lajin hylkäämiseen. Uskallan sanoa näin, koska pikkupoikana olisin itsekin halunnut ne valkoiset ja mustia en suostunut jalkaani laittamaan. Hukkasin siis luistelu-urastani sujuvasti 45 vuotta, mutta nyt olen onnellinen aina, kun pääsen valkoiset luistimet jalkaani nyörittämään! Ja uraa voi jatkaa 78-vuotiaaksi saakka kilpajäillä :)

Käyttäjän JuhaKajander1 kuva
Juha Kajander Vastaus kommenttiin #7

Miksi muuten luistimien pitäisi olla joko mustat tai valkoiset? Jos minä ostaisin taitoluistimet, niin maalaisin ne heti vaaleanvihreiksi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Normit muuttuvat kun jotkut rohkeat rikkovat niitä. Ilman edellekävijöitä naisilla ei olisi vielekään äänioikeus.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minun nuoruudessani jotkut opiskelukaverini uskalsivat avoimesti tunnustaa homoutensa vaikka se oli vielä laissa kiellettyä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Yhteiskunnan normisto muuttuu koko ajan ja me kaikki vaikutamme siihen. Ei voi olla ikävä jotain lasta kohtaan koska normisto.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu Vastaus kommenttiin #17

Saattaa olla liian iso taakka pienelle lapselle laitta lapsi muuttamaan normeja. Normien muuttaminen on vahvojen aikuisten hommaa.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #18

Mutta kun ne yleensä muutuvat samanaikaisesti kaikkialla. Voi olla rankempi lapselle jos joutuu edustamaan väistyviä normeja vain vanhempien v....tuksen takia.

Käyttäjän MaaritLammasniemi kuva
Maarit Lammasniemi Vastaus kommenttiin #20

Ei ne muutu. On kuplaelämistä kuvitella kaikkien muuttuvan suht yhtä aikaa. Läheiset ja tututkin saattavat irvistellä selän takana, ottaa kantaa salaisesti aivan päinvastaisen puolesta.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Hyvä kirjoitus sinulta, Henna. Niin paljon olen samaa mieltä, että minulla ei ole tähän juurikaan lisättävää.

Jari Leino

Minun käsittääkseni nelivuotiaat lapset ovat hyvin nuoria lapsia, joiden kehitykseen kuuluvat kaikenlaiset leikit ja kokeilut. Leikkiminen ja kokeileminen ovat hyviä asioita. Koti on turvallinen paikka erilaisten kokeilujen tekemiseen ja leikkimiseen.

Kodin ulkopuolella alkaa vanhempien vastuu. Vastuullinen vanhempi huolehtii siitä, että lapsella on ulos mentäessä sopivat vaatteet päällä: pakkasella lämmintä, kurakelillä vedenpitävää jne.

En usko, että yksikään nelivuotias lapsi traumatisoituu pysyvästi, jos hänelle selitetään, että nyt lähdetään luistelutreeneihin, joten et voi laittaa pinkkiä mekkoa päällesi. Tai sitten, vaihtoehtoisesti, vanhempien pitää osata selittää lapselle, että kaikki maailman ihmiset eivät ole yhtä innostuneita ja iloisia vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutuvasta pojasta kuin sinä ja iskä ja äityli. Joten jotkut ihmiset saattavat sanoa jotain epäinnostuneeksi tulkittavissa olevaa.

Itse selittäisin lapselle tuossa tilanteessa myös sen, että toista mieltä olevat ihmiset eivät ole tyhmiä tai pahoja, he vain ilmentävät sitä mikä heidän mielestään on oikein, koska he tuntevat itsensä vahvasti ja rohkeasti heteroseksuaalisiksi. Seksuaalisuus on kuitenkin niin monimuotoinen asia, että nelivuotias ei ehkä näitä kaikkia ymmärtäisi, joten itse sanoisin vain, että nyt lähdetään treeneihin ja pistät farkut jalkaan.

Lukiessani tästä täysin mitättömästä asiasta noussutta kohua olen tullut siihen tulokseen, että pojan vaaleanpunaiset mekot ovat äidille ehkä paljon tärkeämpi asia kuin pojalle. Ainakin ilmassa on raivokasta puolestaloukkaantumisen tarvetta.

Nelivuotiaan väitetään joutuneen vakavien ihmisoikeusloukkausten kohteeksi. Muun muassa lätkäjunnua pukuhuoneessa säärisuojiin, olkasuojiin, munasuojiin ja kypäRRRään pukeutumaan auttanut isä oli vastannut poikansa kysymykseen, että vaaleanpunaiseen mekkoon ja valkoisiin kaunoluistimiin sonnustautunut poika ei varustuksestaan päätellen ilmeisesti ole tulossa heidän kanssaan jääkiekkoharjoituksiin vaan sopii paremmin kaunoluisteluun. Minä en kyllä käsitä, miten tuon asian olisi voinut hienommin sanoa.

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax

Vielä on asennekasvatukselle tarvetta. Ser, että pukeutuuko poika mekkoon, ei kerro hänen seksuaalisuudestaan yhtään mitään. Kyseessä on sukupuolen ilmaisu eli että poika kokee itsessään olevan vahvasti tyttöä.

Jari Leino

Minulle jäi nyt tuosta vähän epäselväksi, että voiko sen sukupuolen muuttaa vaaleanpunaisella mekolla vai ei. ;)

Itse olen sitä mieltä, että nelivuotiaat lapset tykkäävät leikkiä erilaisia leikkejä ja kokeilla erilaisia asioita. Vanhempien tehtävä on tarjota turvallinen paikka tällaisille kokeiluille (=koti) ja toisaalta selittää lapselle, että kaikki maailman ihmiset eivät jatkossakaan tule innostumaan vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutuneesta pojasta tai miehestä.

Tätä tosiasiaa ei mikään määrä "asennekasvatusta" pysty muuttamaan.

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen

Jari, luulenpa, että asenteet eivät ole noin toivottoman jämähtäneitä, kuin mitä niiden kuvaat olevan. Ajatusleikki siitä, minkälaisen vastaanoton pojan pinkki mekko tai vastaava olisi saanut 60-luvulla, antanee siihen perspektiiviä. Ihmisten käsitys "normaalista" ja "sopimattomasta" on loppujen lopuksi aika dynaaminen.

En tällä halua väittää, että kaikkien takapajuisia asenteita voitaisiin kerralla muuttaa. Toisaalta kuitenkin väitän, että on mahdollista siirtää asenteiden "kriittisen massan" sellaiselle alueelle, mikä antaa entistä enemmän tilaa erilaisuudelle ihmisten normaalissa arkielämässä. Tästä minulla ja tuttavapiirissäni on toinen toistaan väkevämpiä todisteita, kun olemme saaneet aluksi itseemme epävarmasti suhtautuvat ihmiset lopulta pitämään meitä ihan normaaleina ja tolkun ihmisinä.

Siispä ei todellakaan ole kysymys vain raivokkaasta puolestaloukkantumisesta vaan tahdosta muuttaa maailmaa niin henkilökohtaisessa lähiympäristössä kuin bloggauksen kautta laajemminkin.

Toimituksen poiminnat